Buddhist Lent

Kuten allaolevasta tektistä käy ilmi, buddhalainen mietiskelytuokio temppeleissä on saanut hauskan määrityksen siitä, että alunperin sillä muka olisi estetty munkkeja tallaamasta riisipeltoja matalaksi. Tämä jakso kestää kolmisen kuukautta, jonka jälkeen munkit lähtevät 'kerjäämään' ruokaa ja muita tarpeita. Odottelimme kolmisen tuntia, jonka jälkeen saimme antimme siirrettyä. Tämän jälkeen kaikki sitten lähtivätkin kotiin.

Kuinka nyt tahansa, mutta ainoana valkoihoisena osallistujana, se oli ainakin sen katsomisen arvoista. Tuijoteltiin molemmin puolin. Kuvien lataaminen oli jostain syystä hnakalaa...

As the seasonal monsoon rains descend over the kingdom, it marks the beginning of the Buddhist "rain retreat" and the Buddhist Lent, or "Phansa", during which all Buddhist monks retreat to the temples. This is also an auspicious time for Buddhist ordinations as it marks a period of spiritual renewal.

Known as "Khao Phansa", the Buddhist Lent is a time devoted to study and meditation. Buddhist monks remain within the temple grounds and do not venture out for a period of three months starting from the first day of the waning moon of the eighth lunar month (in July) to the fifteenth day of the waxing moon of the eleventh lunar month (in October). In former times, this is done to prevent monks from trampling upon rice paddies when they venture out to receive offerings from the villagers.

Buddhism, Buddhist traditions and beliefs are central forces that shape the local way of life and give rise to various festivals of religious origin which have been observed for generations. For example, the majority of the Buddhist ordinations take place during the Buddhist Lent when young novices enter the monkhood. Villagers also actively engage in merit-making during this period. Offerings consisting of an assortment of savoury dishes and sweets as well as items for daily use are offered to monks. Items that provide light such as candles, lanterns and lamp oil are deemed to be particularly important offerings as it is believed that they provide monks with illumination physically and spiritually.

Many of these traditions have evolved into full-scale festivals featured in the Buddhist calendar and the kingdom's official calendar of festivals and events such as "The Candle Festival" of Ubon Ratchathani province, which features a procession of ornately-carved beeswax candles of various shapes and sizes, and the "Tak Bat Dok Mai" floral offering merit-making ritual that is unique to Saraburi province.

http://www.thaibuddhist.com/khaophansa.htm

Koh Samui

Vietin viikon Koh Samuilla, Samuin saarella siis. Matkasin yhdessä kahden englantilaisen tuttavani kanssa, joista toinen oli Thaimaassa ensimmäistä kertaa, toinen taas on ollut täällä 15 vuotta ja aiemmin asunut mm. Indonesiassa ja Balilla.

Jotkut pitävät Samuita jonkinlaisena Thaimaan Ranskan Rivierana tai vastaavana, mutta itse en nähnyt kovin suurta eroa matkaan vaikkapa Pattayalle. Poissaolollaan loistivat niin rantabulevardit kuin turistitkin. Erilaisia baareja sen sijaan löytyi joka makuun.

Lähinnä näkyi lapsiperheitä, jotka harvemmin ottavat osaa iltarientoihin ja niin paria paikkaa lukuunottamatta oli Samui melko kuollut iltaisin. Poikkeuksena oli mm. Green Mango tanssiravintola/disco, joka on profiloitunut sekä tavallisten tallaajien että vähemmistöjen suosituksi illanviettopaikaksi. Myös Reggae Bar oli runsaan osanoton kohteena. Jossain vaiheessa ajatteli todella olevansa Jamaikalla, niin runsaasti oli rastatukkaisia tummia miehiä - ilmeisesti pääosin Afrikasta, mutta koska en puheisiin pyrkinyt, jäi heidän kotimaansa arvoitukseksi.

Samuin kadut ovat melko surkeasti hoidettuja. Moottoripyörällä ajaessa monin paikoin oli osua kadunreunaan, joka oli jäänyt merkitsemättä ja olisi taatusti aiheittanut harmia vähemmän tarkkaavalle kuskille. Monet kuopat ja lätäköt puhuivat omaa kieltään kunnollisen infrastruktuurin puuttumisesta. Sinänsä ei mitään uutta Thaimaassa, mutta monien puheista kuvittelin Samuin olevan jotain 'eurooppalaisempaa'. Mitä tulee hintoihin - ne todella olivat eurooppalaisia. Monessa Euroopan maassa saattaisi samat asiat saada halvemmalla. Asuntojen hinnat näyttivät olevan moninkertaisia muuhun maahan verrattuna, kenties ainoastaan Phuketin kilpaillessa hintatasollaan. Tässä suhteessa saari oli aika pettymys. Mitään erityisiä näköaloja ei rantaa lukuunottamatta ollut, näköalaravintola ison kukkulan laella oli remontissa ja tie poikki joten se jäi näkemättä.

Temppelit olivat jossain suhteessa iloinen yllätys, siistejä, puutarhat kauniisti istutettuja ja muualla vallitseva muoviroska loisti poissaolollaan. Joskus toivoisi ihmisten kohtelevan maataan samalla kunnioituksella kuin uskonnollisia rakennuskohteitaan. Taitaa jäädä toiveeksi..?

Olen itse henkilökohtaisesti tuntenut vastenmielisyyttä saarikohteisiin. Kenties niiden kalleuden ja jonkinlaisen sisäänlämpiävyyden vuoksi. Viimeaikoina turisteihin kohdistuneet huijaukset ja kusetukset eivät ole omiaan lisäämään luottamusta. TAT (Tourist Authority of Thailand) on ollut merkillisen hiljaa näistä monia koskevista kokemuksista ja keskittynyt ainoastaan propagoimaan omia kantojaan, kuten halua saada enemmän laatuturisteja (lue: varakkaita turisteja). Nuo laatuturistit saattaisivatkin tulla, jos matkakohteiden tasossa ja palveluissa tapahtuisi parannusta. Toivoa sopii, sanoisin...

Independent?

Sometimes, like now when it's Finnish National Day - 06.12.2008 - 90 years of "freedom", I wonder what on Earth is to be independent? Not an easy concept at all.

Artists are so dependent on many things, mostly connections and sometimes as something as unpredictable as luck or plain coincidence. That's life folks! You can never know and that requires that strange thing called coping up with the uncertainties. Uncertain, that's what an artists life and freedom and being independent is all about.
Ultimately, there is the question of money. You know, the thing that they say makes the World go around. Hmm...er...I guess that nobody would choose this profession based only on the facts of income. There was a study of Finnish artists and they claimed that at our 50's we MAY reach the level of income that our peers on other fields have enjoyed quite a long time. On the other hand, the same study suggested that we are far more happy in our profession than the average 'Joe - the plummer'.

Now when the uncertainties of economics are here again, I hope people to scan their beliefs of satisfieing life. It might be that there is something outside all that talk of profit and financial scams. In my profession the finances are the realities only as far we think them providing the possibilities, as I suppose in most cases, but would I change my profession and lifestyle because of just the cause of better gains. This, I suppose is the difference between large public and 'Joe - the plummer' types compared to artists. I would not change position just for a better deal. I have the best job in the World already.

Hope you all enjoy your independencies. Enjoy it, while it's yours.

The picture was taken on a journey to Koh Samed Island near Chon Buri. Nice place but I am not a big fan of islands. There might not be a boat available...