Vietin viikon Koh Samuilla, Samuin saarella siis. Matkasin yhdessä kahden englantilaisen tuttavani kanssa, joista toinen oli Thaimaassa ensimmäistä kertaa, toinen taas on ollut täällä 15 vuotta ja aiemmin asunut mm. Indonesiassa ja Balilla.
Jotkut pitävät Samuita jonkinlaisena Thaimaan Ranskan Rivierana tai vastaavana, mutta itse en nähnyt kovin suurta eroa matkaan vaikkapa Pattayalle. Poissaolollaan loistivat niin rantabulevardit kuin turistitkin. Erilaisia baareja sen sijaan löytyi joka makuun.
Lähinnä näkyi lapsiperheitä, jotka harvemmin ottavat osaa iltarientoihin ja niin paria paikkaa lukuunottamatta oli Samui melko kuollut iltaisin. Poikkeuksena oli mm. Green Mango tanssiravintola/disco, joka on profiloitunut sekä tavallisten tallaajien että vähemmistöjen suosituksi illanviettopaikaksi. Myös Reggae Bar oli runsaan osanoton kohteena. Jossain vaiheessa ajatteli todella olevansa Jamaikalla, niin runsaasti oli rastatukkaisia tummia miehiä - ilmeisesti pääosin Afrikasta, mutta koska en puheisiin pyrkinyt, jäi heidän kotimaansa arvoitukseksi.
Samuin kadut ovat melko surkeasti hoidettuja. Moottoripyörällä ajaessa monin paikoin oli osua kadunreunaan, joka oli jäänyt merkitsemättä ja olisi taatusti aiheittanut harmia vähemmän tarkkaavalle kuskille. Monet kuopat ja lätäköt puhuivat omaa kieltään kunnollisen infrastruktuurin puuttumisesta. Sinänsä ei mitään uutta Thaimaassa, mutta monien puheista kuvittelin Samuin olevan jotain 'eurooppalaisempaa'. Mitä tulee hintoihin - ne todella olivat eurooppalaisia. Monessa Euroopan maassa saattaisi samat asiat saada halvemmalla. Asuntojen hinnat näyttivät olevan moninkertaisia muuhun maahan verrattuna, kenties ainoastaan Phuketin kilpaillessa hintatasollaan. Tässä suhteessa saari oli aika pettymys. Mitään erityisiä näköaloja ei rantaa lukuunottamatta ollut, näköalaravintola ison kukkulan laella oli remontissa ja tie poikki joten se jäi näkemättä.
Temppelit olivat jossain suhteessa iloinen yllätys, siistejä, puutarhat kauniisti istutettuja ja muualla vallitseva muoviroska loisti poissaolollaan. Joskus toivoisi ihmisten kohtelevan maataan samalla kunnioituksella kuin uskonnollisia rakennuskohteitaan. Taitaa jäädä toiveeksi..?
Olen itse henkilökohtaisesti tuntenut vastenmielisyyttä saarikohteisiin. Kenties niiden kalleuden ja jonkinlaisen sisäänlämpiävyyden vuoksi. Viimeaikoina turisteihin kohdistuneet huijaukset ja kusetukset eivät ole omiaan lisäämään luottamusta. TAT (Tourist Authority of Thailand) on ollut merkillisen hiljaa näistä monia koskevista kokemuksista ja keskittynyt ainoastaan propagoimaan omia kantojaan, kuten halua saada enemmän laatuturisteja (lue: varakkaita turisteja). Nuo laatuturistit saattaisivatkin tulla, jos matkakohteiden tasossa ja palveluissa tapahtuisi parannusta. Toivoa sopii, sanoisin...
