Welcome - Tervetuloa

This is an open invitation to my new exhibition for anyone interested. Some people seem to think that they need a separate invitation before they overcome their shyness to attend. That is totally unnecessary since art exhibitions are open to everyone. Be welcome!

Tämä on avoin kutsu näyttelyyni kaikille kiinnostuneille. toivottavasti teitä riittää. Se, että näyttelyssä käy paljon ihmisiä, on aina taiteilijalle palkitsevaa. lämpimästi tervetuloa!

EDIT:// Näyttelyteksti

Sami Rinne

BANGKOK BOOGIE NIGHTS

Galleria Pirkko-Liisa Topelius
Ullanlinnankatu 1 A 2-4, 00130 HELSINKI
04.03. - 29.03.2009, avajaiset 03.03.2009
TI-PE 11-17 LA-SU 12-16 MA suljettu

Näyttelyn nimi viittaa modernistitaiteilija Piet Mondrianin teokseen 'Broadway Boogie Woogie', jonka hän sai valmiiksi 1943 pian muutettuaan New Yorkiin. Teoksessa oli paljon runsaampi määrä yksityiskohtia kuin hänen aikaisemmissa teoksissaan ja nimen se sai tuosta musiikista, jota Mondrian rakasti tanssia.

Minulle tuo teos tuli mieleen asuessani Bangkokissa - nykyhetken New Yorkissa. Valoja, ääniä, kuvia ja paljon paljon muuta mahtuu tuohon suurkaupunkiin. Bangkokissa voi valita, millaisen kuvan siitä saa. Tutkiessa pieniä kujia - joita riittää loputtomiin - saattaa vahingossa löytää pienen puiston tai tuoretorin tai mitä vaan. On yhtä monta käsitystä Bangkokista kuin on siellä kävijöitäkin.

Itse kuvataiteilijana olen ihastunut siihen valtavaan määrään erilaisia visuaalisia yksityiskohtia, värejä ja virikkeitä ja heijastumia mitä kaupunki tarjoaa. Yhtenä ajatuksena oli nimetä näyttely Bangkok Graffitiksi, mutta nimi viittaa ehkä liiaksi nuorisokulttuuriin vaikka haluaisin sen enemmän kuvastavan sitä loputonta mielikuvien ja visuaalisten merkkien määrää, jota kaupunki on pullollaan. Myönnetään - kaupunki ei aina ole kaunis tai puhdaskaan, mutta elossa se on, mitä suurimmassa määrin! Haluan näyttelylläni tuoda esiin noita ilmeitä, yksityiskohtia ja tunnelmaa, joka yhdessä maailman suurimmista kaupungeista vallitsee. Kyseessä on oma valintani, mutta kaupungissa, joka on levinnyt niin laajalle ettei kukaan tunnu tietävän missä sen rajat ovat, valinta on ainoa mahdollisuus. Kukin valitsee oman Bangkokinsa. Tässä tapauksessa yksityiskohdat luovat kokonaisuutta. Yritän siis luoda uudestaan yhden näkemyksen ja tunnelman siitä, mitä olen kokenut ja nähnyt.

Teokset ovat syntyneet Aasian matkoillani viimeisen neljän ja puolen vuoden kokemusten perusteella. Matkalaukkukoko on ollut tietoinen valinta jo siitä syystä, että olen muuttanut niin monta kertaa etten pysy laskuissa mukana. Kyseessä on eräänlainen visuaalisten kokemusten päiväkirja.


Kokemäellä 24.02.2009

Sami Rinne

11.02.2009 Article

Bangkok Graffiti

Kokemäen entisestä juustolasta on muodostumassa se pieni kulttuurihenkireikä, jollaista kipeästi on kaivattu. Toiminnassa on mukana konservaattori, mattokudontayritys ja monia muita. Kuten aina, kehittämistä haittaavat taloudellisten resurssien puute. Monet mukaan pyrkivät eivät ole varoissaan ja tilojen kunnostaminen on hintavaa.

Tämä on toinen näyttelyni tiloissa. Ensimmäinen oli inspiroitu italialaisesta käsitteestä 'Arte Povera' - köyhä taide. Siinä otin tilan huomioon ja en edes yrittänyt mitään ¨"taideripustusta". Tila oli osa ripustusta ja soveltui hyvin töihini. Nytkin on esillä uusimpia töitäni, jotka on toteutettu pohjustetulle paperille. Ripustus on jälleen 'köyhä', mutta se sopii töihin, joiden tematiikka käsittelee suurkaupungin merkkejä ja niistä tekemiäni huomioita. Siitä siis nimi 'Bangkok Graffiti'.

This is my second exhibition in the old dairy house of Kokemäki. The first one was named and inspired by Italian 'Arte Povera' - The Poor Art. It meant that my works related really well to the premises, they became a part of the space. This exhibition is consisted of similar idea since it originated from the graffiti and images around Bangkok. Big cities are so full of details and images for inspiration.

Kokemäki Juustola is occupied by artists and skilled professionals from different fields of design and craftmanship. We all hope to give this small culture point new life in the city.

New Studio

I am so happy to have my old studio room converted into more spacious form. Four walls torn down and new floor that one does not have to watch ones step. Old oven for baking bread removed. That one I thought a long time but decided that I am not going to become a one man bakery. I'll leave it to others more able.

The floor was constructed over years - or should I say over decades or centuries - since the house was built during 1840's. Nobody seems to know the exact year but they say it's one of the oldest buildings here that has been occupied ever since. There were couple of years late 1990s that no-one lived here, the place was a coffee house for those returning from service on Sundays.
As it was and still is, the building is after its long years not very geometrical. The best one can do is to avoid too straight lines - they would appear very peculiar, indeed. I know many people that would not be comfortable living in a house like this, but I am happy to be part of the continuum. One of the former owners was the town painter. He did decorative works for furniture and painted houses and anything that was necessary.
The floor was partly rotten and consisted of pieces of wood and some parts were ten or more centimeters lower or higher than other parts. So we decided to save what was there to be saved and construct it anew.
The result is that I now have a lovely and historical studio for art work. Love it. Only downside is that I feel it to be so nice that I only sit there and stare the fireplace.