Ajattelin tässä kirjoittaa muutaman sanan suomeksi, sitä kun pyydettiin. Henkisesti taiteilija tuntuu aina olevan hieman vereslihalla. Johtuu varmaan siitä, että on esillä joskus töidensä kautta, ne kun voivat olla aika henkilökohtaisia tunnustuksia tai fiiliksiä. Ulkopuolinen ei välttämättä näe niissä mitään intiimiä, mutta taiteilijalle ne ovat sitä. Joskus tuntuu, että nettikirjoittelukin on henkilökohtaista ja siksi aika paljastavaa. Kuka näitä mahtaa lukea? Ja miten kuvat sitten vaikuttavat katsojaansa vai onko meillä nyt jo sellainen informaatioähky ettemme pysty tai halua ottaa vastaan lisää ärsykkeitä?
Täällä olen joskus muutenkin aika kontaktissa erilaiseen kulttuuriin. Moni varmaan ajattelee sen olevan helppoa elää toisenlaisessa todellisuudessa, mutta se on ihmeellinen asia, miten omaa kulttuuriaan, kieltään, tapojaan ja jopa ilmastoa vuodenaikoineen joskus kaipaa. Kyllä – jopa Suomen ilmastoa. Täällä kaukana ei oikeastaan ole vuodenaikoja siinä mielessä kuin me suomalaiset sen ymmärrämme. On lämmintä ja lämpimämpää ja kuumaa ja kosteata ja kuivaa ja kuumaa, mutta sellaisia vuodenaikoja kuin syksy tai talvi tarjoavat ei täällä ole. Ei ehkä ole melankoliaakaan, joka jonkun mielestä kuulemma on luova tila valmistaessaan mielentilan muutosta.
Taiteilija on aina kulttuurinsa tuote. Otetaan häneltä pois kieli ja kosketus omaan kulttuuriin. Mitä jää jäljelle? En tiedä, sillä kulttuuriamme kannamme aina mukanamme. Sitten tosin voi alkaa ahdistaa, kun ei tapaa toista suomalaista vaikka pariin kuukauteen. Ehkä tämä on syy, miksi ulkomailla tavatut suomalaiset ovat tavallista ystävällisempiä, ottavat kontaktia ja puhuvat mielellään toistensa kanssa. Olen tavannut neljän vuoden aikana vain yhden suomalaisen, jonka kanssa en tullut toimeen ja siihen oli syynä puhtaasti henkilön runsas alkoholinkäyttö.
Nyt teen töitä tulevaa näyttelyä varten, kuten jo viimeiset toistakymmentä vuotta. Joskus kyllästyttää, mutta niin kai kaikissa hommissa joskus. Joku muuten kysyi minulta, odotanko inspiraatiota ennen kuin aloitan työt? Vastasin, että sitä odotellessa kyllä tulisi nälkä ja noutaja aika äkkiä. Mietin, odotetaanko muissa ammateissa inspiraatiota. Tuskin. Kyllä kaikissa hommissa on niitä tylsiä ja valmistavia hommia vaikka muille jakaa.
Hyvää itsenäisyyttä!
No comments:
Post a Comment