Se alkaa edellisenä päivänä ja herättää sinut seuraavan päivän aamuna seitsemältä. Ja se ei tarjoa vain yhtä ämyriä musiikkeineen vaan peräti kolmea samanaikaisesti soitettua musiikkikappaletta.
Oikeastaan pidän tuosta Thaimaan ’morlam’ –musiikista. Se muistuttaa sanoiltaan – ja jollain tapaa sävelmiltäänkin – supisuomalaista tangoa, missä sydän räytyy rakkaudesta, miksi sinua ei rakasteta, miksi sinulla on toinen, miksi sydämeni murjot…ja niin edelleen. Uskon itseasiassa, että suomalaisten tangojen ja iskelmien sanat saattaisivat sovitettuna olla aika kova sana täällä kaukana.
Mutta..! Kolme solistia eri kappalein mouruavine tuskaisine sydämineen aamuseitsemältä herättää sinut kaikkeen muuhun kuin olemaan suosiollinen musiikille. Ei edes aamukahvia nautittu! Thaimaalaisilla on vain yksi asento kaikille ämyreille. Kaikki nupit kaakkoon! Ei sillä väliä särkyykö ääni tai miten se ulos tulee tärykalvoille parin ikkunan ja reilun 50 metrin etäisyyden päähän havahduttaen uneliaimmankin unestaan. Volyymillä se musiikki ja tunnelma luodaan! Ainakin täällä näyttäisi näin olevan.
Ilmiö toistuu joka kuukauden ensimmäinen lauantai. Itseasiassa sillä nyt niin kauheasti ole väliä, mutta olen ihmetellyt koko liikkuvan markkinan kannattavuutta. Kyläpahainen, jossa toisinaan asustan, on melko pieni. Arvioisin täällä olevan ehkä palttiarallaa satakunta taloa. Ostovoima, jos sellaisesta voi puhua, lienee melko vaatimaton. Kylässä kun sama raha kiertää ensin työmiehelle, joka sitten saattaa ostaa työnantajaltaan kanan samalla rahalla ja työnantaja ostaa rehua kanoilleen samalta tyypiltä ja niin edelleen. Jonkinlainen vahvahko luontaistalous siis.
Nuo markkinatyypit ovat ehkä turhankin toiveikkaita, sillä he kantavat esille rekkansa kätköistä satoja erilaisia vaatteita, muovipurkkeja ja niin edelleen. Valikoimaa riittää, sillä he näyttävät varustautuneen paremmin kuin moni ison kaupungin vaatekaupoista. Ihmettelen vain mikseivät he vaivojaan säästääkseen aseta esille pienissä kylissä vain muutamaa kymmentä tuotetta. Sadat erilaiset tuotteet ja niiden viemä tila ovat mielestäni olosuhteet huomioon ottaen aikamoista tuhlausta, siis vaivannäön ja energian. Ostajia ei yksinkertaisesti ole ja itseäni on aamulla turha houkutella ostoksille valtavien ämyreiden eksplosiiviseen möykkään.
Hatunnosto kumminkin, että jaksavat yrittää. Yrittänyttä ei laiteta.
1 comment:
Täällä minä huokaillen katselen upeita kuviasi ja luen paikalliskulttuurin ansiokasta kuvailuasi. Nyt juuri tahtoisin ostaa muovipurkin rekkamarkkinoilta sen sijaan että istuskelen Porin torin kattohuoneistossa ihmettelemässä sitä, ettei vielä tarvitsekaan pakata.
Post a Comment